Ruotsissa tuulivoimasta rakenteille parin ydinvoimalan tuotanto – samaan hintaan

Teksti: Janne Björklund

Ruotsin hallitus on tehnyt historiallisen suuren päätöksen tuulivoimapuiston rakentamisesta, joka kaksinkertaistaa kertaheitolla Ruotsin tuulivoimakapasiteetin. Puisto tuottaa vuodessa 8-12 TWh, eli enemmän kuin Loviisan ydinvoimalaitokset yhteensä. Erikoista tässä on, että näin valtava sähköntuotanto tulee yhden kunnan, Piitimen kunnan alueelta ja tuulivoimalat vievät tilaa vain 15 neliökilometriä. Koko puiston koko on 450 neliökilometriä. YLE:n mukaan puiston rakentaminen maksaa 40 – 60 miljardia kruunua eli 4 – 6 miljardia euroa.

Mihin Suomessa sitten tulisi rakentaa suuria määriä tuulivoimaa? Jotta päästään tuhansiin megawatteihin, tarvitaan merituulivoimaa. Paras paikka sille on kaistale Uudestakaupungista Oulun eteläpuolelle. Tuulivoimarakentaminen on sijoituspaikkakysymys: vaikka siinä huomioidaan asutus, kulttuurihistoriallisesti tärkeät alueet sekä Finiba että lintujen ruokailualueet, saadaan tuulivoimaa mahtumaan Suomeen aivan riittävä määrä. Suunnittelupöydällä on hankkeita jo lähes 10000 megawatin edestä, poliittinen tahto enää puuttuu.

Olkiluoto 3 tuottaa n. 13 TWh, jos se joskus käynnistetään. Greenwitchin yliopiston professori Stephen Thomas arvioi, että oikea hinta OL3-tyyppiselle laitokselle on yli 7 miljardia euroa. Kustannuskehityksen trendihän on aivan selvä, ydinvoiman kustannukset kohoavat kun kaiken uusiutuvan energian hinta laskee.

Tuulivoimaa ja ydinvoimaa ei tulisi kuitenkaan verrata näin suoraviivaisesti keskenään – kyse ei ole valinnasta niiden välillä, vaan kyse on energiantuotannon siirtämisesta kokonaan uusiutuvalle ja kestävälle pohjalle. Energiatehokkuuden lisäksi tarvitaan kaikkia erilaisia uusiutuvan energian tuotantomuotoja.

Rakentamiskustannusten vertailu ei huomioi kahta asiaa: teknistä käyttöikää ja polttoainetta. Tuulivoima ei polttoainetta tarvitse ja tämänhetkisestä sähkönhinnasta uraanin osuus on vähäinen, mutta tulevaisuudessa se voi olla lähes mitä tahansa. Uraanin maailmanmarkkinahinta on jo heitellyt voimakkaasti, ennustaen hinnannousua. Tekninen käyttöikä on nimellisesti ydinvoimalaitokselle pidempi, mutta jos tarkastellaan niitä 120 laitosta jotka ovat lopettaneet sähköntuotannon, on niiden käyttöikä ollut keskimäärin 23 vuotta. 60 vuoden lupaus tuntuu hieman turhan optimistiselta. Toisaalta tuulivoimala voidaan katsoa nykyään laitoskokonaisuudeksi, jota huolletaan ja päivitetään jolloin käyttöikä piteneen.

TEM toteaa energiateollisuudelle: rakentakaa sitä huippuvoimaa älkääkä valittako

Teksti: Janne Björklund

Lisäydinvoimaa innokkaasti Suomeen toivovat tahot ovat keksineet uuden verukkeen lisäreaktoreille: huippukapasiteetin tarpeen. Kun terawattitunneilla eli vuosituotannolla tarkasteltaessa ei yhdellekään lisäreaktorille ole tilaa, on tietysti ymmärrettävää että uusia temppuja vaaditaan: aletaan vaatia sähköntuotannon omavaraisuutta myös kovimpien pakkasten aikaan.Pohjolan voiman toimitusjohtajan Timo Rajalan lausunto Ydinvoima 2010-seminaarissa kuullosti aivan uskomattomattomalta vedätykseltä: ‘Sähkölämmityskin on turhaan haukuttu muoto, koska jos sähkölämmitys on meidän mielestä haja-asutusalueitten kaukolämpö’. Hän lisäsi että esimerkiksi 20 prosentin ylikapasiteetti sähköntuotannossa on ihan ok. Onhan sitä ydinsähköä mukava myydä Saksan teollisuuden tarpeisiin korkeaan hintaan kun sähkömarkkinat yhdistyvät.

Myös Paperiliiton Jouko Ahonen puhui suunsa puhtaaksi kyseisessä seminaarissa, katso video.

Sähkölämmitys kuluttaa kovien pakkasten aikaan viiden ydinreaktorin verran, n. 30 prosenttia koko kulutuksesta. Uudesta pientalokannasta oli vuonna 2008 suoralla sähkölämmityksellä vielä aivan liikaa, yli 40 prosenttia. Määrä on tosin laskussa – vuonna 2001 osuus oli yli 60 prosenttia. Aivan sama miksi sitä kutsutaan mutta suora sähkölämmitys on auttamattomasti vanhaa energiaa tuhlaavaa teknologiaa ja perusteltua vain harvoissa kohteissa.

‘Ei ydinvoimalaitokset ole tarkoitettu kahden-kolmen viikon pakkasta varten’, totesi Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkö Taisto Turunen Ydinvoima 2010-seminaarissa. Näin se on, mutta silti huippukapasiteetin tarpeella ratsastetaan ydinvoimakeskustelussa. Useat kansanedustajat puhuvat riittävästä kapasiteetista ja lisäydinvoimasta samaan aikaan.

‘Siitä vaan rakentamaan’, kuului Turusen kehoitus huippukapasiteetista.

Lisäydinvoima johtaisi ydinsähkön vientiin

Kirjoitus on julkaistu HS:n mielipidesivulla 14.2.2010
(virheen kera, toimitus oli muuttanut TWh:n ‘kilowattitunneiksi’)

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimpien tuotanto- ja kulutusarvioiden valossa yhdenkin lisäreaktorin rakentaminen johtaisi ydinsähkön vientiin. Arvioissa on huomioitu niin sulkeutuva kuin uusikin kapasiteetti. Lisätarve vuodelle 2020 on 12 TWh eli hieman alle yhden lisäydinvoimalan verran, josta kuitenkin on lauhdetuotantoa väistämättä noin puolet. Puuttuvaan osaan ei mitenkään ydinvoimalaitos mahdu. Lauhdetta eli erillistä sähköntuotantoa tarvitaan sähköverkon rakenteen vuoksi vara- ja säätövoimaksi.

Olli Kivinen vaati kolumnissaan (HS 9. 2.) Jyri Häkämiehen tavoin kolmen lisäydinvoimalan rakentamista ontuvin perustein. Tosiasiassa kukaan ei ole esittänyt lukuja siitä, mihin kolmen ydinvoimalan sähkö kuluisi kotimaassa. Ydinsähkön vienti on ydinenergialain hengen ja työ- ja elinkeinoministeriön linjauksen vastaista.

Kivinen maalaili kirjoituksessaan lupaavia näkymiä energiaomavaraisuudesta ja kohtuuhintaisesta energiasta. Ydinvoima ei kuitenkaan muutu omavaraiseksi, vaikka elinkeinoelämä yrittääkin kovasti saada Suomeen uraanikaivoksia. Uraanin rikastus tehdään maamme rajojen ulkopuolella.

Sähkömarkkinoiden yhdistyessä sähkön hinta määräytyy vastedes EU:n sisämarkkinoilla, jolloin Suomessa tuotetulla lisäydinvoimalla ei ole käytännössä mitään vaikutusta sähkön hintaan. Sähkölaskun hallinta onnistuu parhaiten energiatehokkuudella ja -säästöllä.

Ydinvoimalan rakentaminen on lisäksi aivan liian hidas keino vastata nykyisiin haasteisiin. Lupamenettelyjen kera lisäydinvoiman rakentaminen vie arviolta 15 vuotta. Uusiutuva energia on otettavissa käyttöön heti, kun vain poliittista tahtoa löytyy.

Viime vuonna maailmassa lisättiin tuulivoimaa, aurinkosähköä ja -lämpöä yhteensä noin 50 000 megawattia. Samaan aikaan ydinvoima ei lisääntynyt lainkaan.

Suomen tulisi siirtyä kestäviin energiaratkaisuihin eikä tuottaa lisää ydinjätettä.

Janne Björklund
ydinvoimakampanjavastaava
Suomen luonnonsuojeluliitto

Into eternity -dokumentti pohtii ydinjätekysymystä uudella tavalla

Teksti: Janne Björklund

Ydinjäte säilyy ihmiskunnalle ja luonnolle vaarallisena satoja tuhansia vuosia. Mitä ihmiset tekivät sata tuhatta vuotta sitten? Raapustivat kivestä keihäänkärkiä? Loppusijoitukseen liittyy teknisten ongelmien lisäksi eettisiä haasteita. Onko meillä, parilla sukupolvella, oikeutta hyödyntää uraanivaroja ja jättää ydinjätteet kymmenien tuhansien sukupolvien murheeksi?

Uuden näkökannan elokuva tuo pohdiskelulla tiedon siirtämisestä seuraaville sukupolville. Miten on mahdollista huolehtia että tieto säilyy? Rakentamalla arkisto ja palkkaamalla pari kirjastonhoitajaa muutamaksi sadaksi vuodeksi? Viimeisen sadan vuoden aikana on ollut kaksi maailmansotaa. Radioaktiivisuus keksittiin hieman yli sata vuotta sitten. On varmaa, että jo tuhannen vuoden päästä yhteiskunta on aivan erilainen kuin nyt.

Elokuva antaa enemmän avoimia kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia.

Markku Ojala Helsingistä katsoi elokuvan Docpointissa. ‘Ensimmäiset intressit eivät olleet ydinvoimapoliittiset vaan aikaan liittyvät asiat kiinnostivat. Normaalisti ei tehdä päätöksiä joiden vaikutukset ovat ikuisia. Sitä ei sanota riittävän selvästi.’, hän toteaa. Markun mielestä elokuva konkretisoi hyvin ja tuo uuden näkökulman ongelmaan, joka odottaa ratkaisua. ‘Tuon elokuvan perusteella en keksi mitään syitä rakentaa lisää ydinvoimaa. Elokuva on tosi koskettava, hyvin tehty, hyviä kuvia ja ihmiset ovat todella aidosti läsnä, niistä ei tule mieleen että tässä on se pellekavalkadi joka on mokannut homman vaan asia esitetään asiallisesti.’, hän jatkaa.

Raili Porras katsoi myös elokuvan Suomen ensi-illassa. Hän pitää sietämättömänä ajatusta, että muutaman sukupolven aikana tuotetun sähkön jälkilaskun jätetään kymmenille tuhansille sukupolville perinnöksi. ‘Kukaan ei kuitenkaan tiedä millaiset olosuhteet ovat vaikka 100 vuoden päästä niin luolassa, kuin sen ulkopuolella. Kaikenlaiset mullistavatkin muutokset ovat mahdollisia. Tulevaisuutta emme pysty arvioimaan.’, hän toteaa.

Elokuvan kotisivut: http://www.intoeternitythemovie.com

Suomen ensiesitys oli Docpoint-festivaaleilla 30.1.2010, mutta jatkoa voi seurata, TV:ssä tai muilla festivaaleilla. Kiinnostusta on kuulemma ollut.

Mielenosoituksessa Saksassa

Teksti: Janne Björklund

Olin juuri ennen joulua Saksassa Ahaussissa mielenosoituksessa. Kohde oli korkea-aktiivisen käytetyn ydinpolttoaineen väliaikainen varasto. Jo suunnitteluvaiheessa Ahaussissa oli voimakasta kansalaistoimintaa laitosta vastaan. Toiminta on luonteeltaan jatkuvaa ja osoittautunut kannattavaksi. Minulle kerrottiin, että varastossa on vasta 10% tiloista käytössä, koska kuljetukset ovat olleet mielenosoitusten vuoksi niin hankalia.

Lähestyessä kohdetta ei jää epäselväksi missä jätteet sijaitsevat. Tienvierusta on täynnä huolestuneiden ja jopa vihaisten kansalaisten kylttejä. Itse laitos on karmeannäköinen iso bunkkeri, ihan kuin tieteiselokuvasta. Laitoksen vieressä on maatiloja. Pääovea vastapäätä olevalla tontilla on pysyvä mielenosoitus isojen kylttien ja tornien kera. Maanomistaja on ‘vuokrannut’ alueen kansanliikkeelle nimellisellä korvauksella.

Oliver Krischer, vihreitten kansanedustaja Saksasta kertoo että ‘Ydinvoiman renessanssi ei ole tulossa: maailmassa on aivan liikaa vanhentumassa olevia laitoksia ja rakentamisen määrä on niin vähäinen. Yhä useampi tulee esiin ydinvoimanvastaisten mielipiteiden kanssa kun laitosten jatkoajasta keskustellaan’. Tiedustelen häneltä mielipidettä syöttötariffijärjestelmään, onko se liian kallista vai hyvä tapa lisätä uusiutuvaa energiaa. ‘Uusiutuvan energian osuus kasvaa pari prosenttia vuodessa. Se ei ole kallis järjestelmä, se maksaa sähkönkäyttäjille alle sentin kilowattituntia kohden ja uusiutuva energia tarjoaa työtä sadoille tuhansille! Syöttötariffijärjestelmä on menestystarina.’

‘Kotikaupungistani ei saa tulla ydinvoimateollisuuden roskis.’ toteaa Ahaussissa syntynyt, nykyään Berliinissä asuva Joerg Muehlenhoff. Hän lähettää terveiset: ‘Suomessa on niin valtava potentiaali uusiutuvassa energiassa, käyttäkää sitä!’

Pidin puheen mielenosoituksessa ja annoin parille lehdelle haastattelun. Tästä linkistä toinen. Oli loistava keikka, ja jatkoa seuraa – EO.N.:n mukanaolo Fennovoimassa on huomattu Saksassa.

Ohessa pitämäni puhe:

Ahaus good day, Germany good day, dear fellow anti-nuclearists,

I am from the Finnish association for nature concervation, the largest environmental NGO in Finland. It is often said that Finland is going to start the new renessance of nuclear power with it Olkiluoto 3 pilot reactor. I say that Finland is a playground for the nuclear industry. Olkiluoto 3 has becomed a major shame for Areva, nuclear industry and even Finland. International press, f.e. New York times and Guardian are presenting the case as a warning example of nuclear construction.

In Finland, there are now 3 applications for building more nuclear power. In the end, our parliament is deciding the matter by voting most likely just before summer 2010. This is the most important decisision which our current parliament members make and it has international value. You could say that saying no to all 3 new applications is the final nail to the coffin of european nuclear power construction. One of the companies planning new nuclear power is Fennovoima, and EO.N. owns one third of the company.

Majority of finns are agains building new reactors, but this is not so clearly the case in the finnish parliament. We and other organizations are doing everything we can to inform the parliament members. I just wish that we also had millions of euros just for lobbying.

New figures for future electricity consumption show that nuclear electricity would be exported – and this is against the spirit of finnish nuclear energy law and against governments energy and climate strategy.
What do you think, is nuclear power a good exporting product for any country? Exporting nuclear power is almost as the same than importing nuclear waste.

This takes me to end disposal plans. The newest studies clearly show that the long-term safety in the finnish end disposal site Onkalo is just a dream and this partially EO.N. owned company Fennovoima doesn’t have a part even in that dream.

I am happy to say that nuclear renessance is not coming. It is now two years since nuclear lobby managed to get an reactor finished and it took 23 years. In just 2008, renewable electricity production was build 10 times more that a single nuclear power plant produces.

Every process associated with nuclear power is problematic and dangerous, why do we have to go further down this road? So lets keep on kicking nuclear power down!

Olkiluodon matematiikkaa, osa 1

Olkiluoto 3 -hanke on tullut kaikille tutuksi epäonnistuneena hankkeena. Kustannukset, rakennusaika ja laatuongelmat ovat karanneet käsistä.
Aikataulun ja voimalaitoksen hintaa voidaan myös tarkastella matemaattisesti.

Muodosta oheisesta kuvaajasta kaksi yhtälöä R = R(t) sekä H = H(t), jossa
R= rakennusaika vuosissa
H= hinta, mrd euroa
t = tarkasteltava vuosi

Muodosta yhtälöt siten, että ne ovat mallia F(x) = mx + b ja huomioi kuvaajasta ajanjakso 2004 – 2009.

1) Millä t:n arvolla rakennustöiden aloittamisvuosi ja rakentamisaika saavuttavat tarkasteltavan vuoden, eli milloin Olkiluodon voimalaitos valmistuu? Ratkaise yhtälö 2005 + R(t) = t
2) Mikä on voimalaitoksen hinta-arvio valmistumisvuonna?

Lisäksi tarvitset tiedon, että rakennustyöt alkoivat vuonna 2005.

Painavaa asiaa ydinvoimasta

Teksti: Janne Björklund

Ohessa syyskuussa tehty katuhaastattelu ydinvoimasta ja uraanikaivoksista. Puheenvuoroissa tiivistyy sanoma: enemmistö suomalaisista ei halua lisää ydinvoimaa ja kansanedustajien tulisi päättää lisäydinvoimasta kansan tahdon mukaisesti. Uusiutuvien energiamuotojen voimakas lisäys saa myös vahvan tuen.

Nuclear heritage network luovutti Ministeri Pekkariselle vetoomuksen

Teksti: Janne Björklund
Falk Beyer Nuclear Heritage Networkista luovutti elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle kansiollisen saksalaisten allekirjoittamia postikortteja, joissa vaaditaan myönnettyjen ja käsitteillä olevien valtaushakemusten hylkäämistä. “Saksalaiset ovat huolestuneita suunnitelmista, joilla Lapin puhdas luonto tuhotaan uraanikaivostoiminnalla. Uraanikaivos tarkoitaa aina laajojen alueiden tuhoamista ja radioaktiivisen jätekiven levittämistä ympäristöön.”, totesi Falk Beyer.

Ministeri Pekkarinen totesi että on mukava että tilanteesta ja olosuhteista ollaan kiinnostuneita. Hän tiedusteli ovatko saksalaiset huolestuneita uraanikaivostoiminnasta myös esimerkiksi Namibiassa ja Australiassa.

Suomen uraanikaivoshankkeet alkavat olla aikamoinen kummajainen. Kaikki Länsi-Euroopan uraanikaivokset on suljettu ympäristösyistä. Uraani lämmittää kovasti tunteita – saksasta saakka ollaan huolestuneita vireillä olevista hankkeista.

Ministeri Pekkarinen lupasi lähettää kommentteja kun on tutkinut vetoomusta.

Remeksen kirja peräänkuuluttaa geologeja koloistaan

Teksti: Janne Björklund

Ilkka Remeksen uusimmassa kirjassa ‘Isku ytimeen’ esiintyy Patrik Vasama, geologi joka vaatii Posivaa ja Säteilyturvakeskusta tunnustamaan että loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuus ei perustu tieteellisiin faktoihin. Patrik Vasaman lausahdukset ovat lähes suoria lainauksia geologian professori Matti Saarniston raportista, jossa hän arvioi Posivan hankkeen pitkäaikaisturvallisuutta.

Suomen kuvalehti kirjoitti jokunen aika sitten otsikolla ‘Miksi ydinjätteen loppusijoituksesta tai uraanin etsinnästä eivät keskustele geologit?’. Missä ovat aktiivisessa työelämässä olevat geologit, jotka voisivat kommentoida loppusijoitushanketta ja pitkäaikaisturvallisuutta?

Saarniston raportti ‘Evaluation report on the POSIVA Report 2006-5 – expected evolution of a spent nuclear fuel repository at Olkiluoto’ on saatavissa Säteilyturvakeskuksen kirjaamosta viitteellä 67 / 410 / 07.

Valtion puututtava epäonnistuneeseen OL3-hankkeeseen

Teksti: Janne Björklund

Säteilyturvakeskus on jälleen keskeyttänyt OL3:n alihankkijan hitsaustyöt. STUK:n tarkastajat huomasivat puutteita jäähdytysjärjestelmän putkistojen hitsauksissa. Puutteet ovat samoja, joista on jo totuttu lukemaan: hitsausohjeet puuttuivat ja vaatimukset eivät olleet tuttuja. Ongelmat sijaitsevat voimalan turvallisuuden kannalta olennaisissa osissa. Voimalan valmistuminen on myös viivästymässä lisää – tyypillisesti viivästystä on tullut puolisen vuotta kerralla lisää.

Päätös viidennen ydinvoimalan rakentamisesta tehtiin selvästi epärealistisin, jopa valheellisin perustein. Hinta- ja aikatauluarviot saivat vaihtoehdot näyttämään todellisuutta huonommilta. OL3 on jo nyt tullut kohtuuttoman kalliiksi: viivästykset ovat maksaneet pohjoismaisille sähkönkäyttäjille koko voimalaitosinvestoinnin verran.

Epäonnistunut hanke on Suomella jo kansainvälinen häpeapilkku. Saksalainen viikkolehti Der Spiegel uutisoi näkyvästi Olkiluodon ongelmista. Ydinenergia-asiantuntija ja vaihtoehtoisen Nobel-palkinnon saaja Mycle Schneider tiivisti asia: “Tämä ei ole esikuvaprojekti vaan esikuvakatastrofi.”

Jopa New York Times on esitellyt OL3-hanketta varoittavana esimerkkinä ydinvoimarakentamisesta

OL3-hankkeen tuli lunastaa ydinvoimateollisuuden lupaukset. Ne ovat jääneet toteutumatta. Lisäksi viidennen ydinvoimalan rakentaminen on sivuuttanut uusiutuvan energian laajamittaisen rakentamisen ja energiatehokkuustoimien täyspainoisen käyttöönoton. On selvää että nyt käsittelyssä olevat ydinvoimaloiden periaatepäätöshakemukset tulee hylätä. Olkiluodon ongelmat tulisivat uusiutumaan tulevissa hankkeissa ja viivyttely kestävien ratkaisujen kanssa jatkuisi. Apulaisprofessori Ari Lampinen on nostanut esiin ajatuksen luvan perumisesta, jos lupaukset eivät pidä. Olkiluodon tilanteesta tulisi tehdä välittömästi selvitys, jotta voidaan harkita onko tälläisiin toimenpiteisiin aihetta.