The so-called German nuclear phase-out is a fraud

While the German government and some conservative media celebrate the
recent strategy decision of Germany’s leaders to be a consequent
reaction to the atomic disaster in Fukushima and call it an advance,
it is the opposite. With the latest decision of the ruling parties
of Germany a partly extension of the remaining lifetime of the
nuclear reactors will be set by law. The atomic industry receives an
other guarantee for the continuation of nine reactors. And legalizes
new Fukushimas and Chernobyls for at least eleven more years.

Yet not all details of the agreement between the ruling parties are
public, but by now it seems to become a gift of the German government
to the nuclear industry, who already feared to lose now all of their
NPPs. Their is no indication that the closure of the reactors will be
irreversible. In contrast, one or two reactors are supposed to be
kept on stand-by to be possibly reactivated again. After ten years the
nuclear industry could start to negotiate again claiming it would not
be possible to close their NPPs – as they did before, too.

It seems that the arithmetically remaining lifetime of the oldest
nuclear reactors is supposed to be added to the legal lifetime of the
newer ones (which are all very old, too). Even the legal lifetime
capacities of those NPPs which are offline or closed due to accidents
or court decisions will be added to the remaining reactors. As
accidents and incidents are usual in the nuclear industry, the final
year of closure of the last reactor could be even much later than
2022 due to the rule that the interruption time doesn’t count on
their legal lifetimes.

According to the available information about the results of the
negotiations of the ruling parties, those seven nuclear reactors that
have been offline as a consequence of the catastrophe in Fukushima as
well as the Krümmel NPP that has been offline for many years due to a
series of accidents will not be restarted again. This is probably the
only good news, that the government doesn’t dare to restart them –
mass blockades of these reactors had been announced for the point of
time when the moratorium would end.

Falk Beyer
Energy campaigner
Greenkids Germany
Involved to the international Nuclear Heritage Network

Ydinvoima taloudellista vain totalitarismissa

”Ydinvoimalla on nyt eniten tulevaisuutta totalitaarisissa ja autoritäärisissä maissa, joissa valtiolla ja valtionyhtiöllä on perimmäinen päätösvalta ja riskinkanto” kirjoittaa taloustoimittaja Heikki Arola Helsingin Sanomissa (3.5.2011).

USA:ssa 32 vuotta sitten tapahtuneen Harrisburgin onnettomuuden jälkeen ei ole rakennettu yhtään uutta ydinvoimalaa valmiiksi. Länsimaissa aikaisemmin jäätyneitä hankkeita ja uusia alettiin viritellä Suomen aloittamassa ydinvoimabuumissa. Sen katkaisi kuitenkin Fukushiman tapahtumat, jotka osoittivat ydinvoiman taloudellisen riskialttiuden.

Ydinvoiman taloudelliset riskit totalitaarisissa maissa kantaa valtio. Suomessakaan onnettomuuden riskejä ei kateta ydinvoimayhtiöiden taseista, sillä käytännössä TVO ja PVO ovat omavaraisuusasteeltaan hyvin pieniä ja nykyinen pakollinen ydinvastuuvakuutuksen minimisumma on vain noin 190 miljoonaa euroa.

Ydinvoiman omistus on ketjuttunutta, ja vain varsinainen voimayhtiö on korvausvastuussa. Suomessa siis vahinkojen korvauksessa taloudellinen riski ei koske ydinvoimasta hyötyviä tahoja. Laki on susi, ja päästää hyötyjät vahinkovastuusta.

Ketjuttuneisuutta selittää Mankala-periaate, jossa yhtiön omistajat voivat ostaa energiaa omakustannehintaan. Periaate on outo lintu eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla. Europarlamentaarikko Satu Hassi onkin kysellyt, vastaako se eurooppalaista kilpailulainsäädäntöä. Asia on tärkeä selvittää rahoittajienkin kannalta, sillä se saattaa vaikuttaa ydinvoiman kannattavuuteen.

Suomessa tyypillisiä ydinvoimaloiden osaomistajia ovat monet pienet kunnalliset yhtiöt. Niissä taloudellinen vastuu on viime kädessä veronmaksajilla. Yhtiöiden hallitukset ovat poliittisesti valittuja, eikä taloudellisten riskien hallinta ole aina pienten kuntavetoisten yhtiöiden ydinosaamisaluetta.

Käytännössä päätöksenteko on hajautunutta. Pienyhtiöt joutuvat ”ota tai jätä” -tilanteeseen, jossa neuvottelu ja lisätietojen saaminen on vaikeaa. Vanhat 70-luvulla rakennetut ydinvoimalat ovat olleet hyviä sijoituksia. Uusissa ydinvoimaloissa on kuitenkin toisen luokan taloudelliset riskit. Näistä Suomessa ei ole kokemusta.

Mukana on myös muita yhtiöitä, jotka toimivat jopa elintarvikealalla. Nämä joutuvat arvioimaan myös maineriskin. Yhtiöihin kuuluu mm. Atria, Saarioinen, Fazer, Valio, Myllynparas, Lidl ja osa HOK-elannon liikkeistä. Näiden valinnat riippuvat mm. asiakkaiden suhtautumisesta ja asiakaspalautteesta.

Kansainvälinen rahoituslaitos City Group arvioi ydinvoiman olevan huono sijoituskohde. Taloudelliset riskit jotka liittyvät mm. uuden teknologian rakentamiseen, laitoksen purkuun ja ydinjätteen loppusijoitukseen ovat yhtiön arvioiden mukaan liian suuria. Arvio on tehty jo ennen Fukushimaa.

Suomessa päätöksenteko ydinvoima-asioissa etenee. Päätetyille lisäydinvoimaloille haetaan rahoitusta, ja hankkeet etenevät askel kerrallaan. Myös kolmas lisäydinvoimalan lupahakemus saatetaan tuoda uudelle eduskunnalle. Viimeksi Vihreät olivat ainoa poliittinen ryhmä, joka äänesti kokonaisuudessaan ja kaikilla tasoilla lupia vastaan. Uudessa eduskunnassa istuu nyt kuitenkin 118 kansanedustajaa, jotka ovat sitoutuneet vastustamaan lisäydinvoimaloita. Aika näyttää, kuinka paljon takinkääntöjä tulee.

Kolmannen lisäydinvoiman torppaaminen ei riitä. Uuden hallituksen tulisi säätää laki, jossa vahinkovastuu ulotetaan koskemaan myös niitä, jotka käärivät ydinvoimalasta hyödyt joko riittävän rahaston tai vakuutuksen kautta. Ydinvoiman vahinkovastuuta ei demokraattisessa maassa saa sosialisoida.

Siru Sirpa Kauppinen
Ympäristötekniikan M.Sc.

Kirjoittaja on ydinvoima-aktivisti ja ympäristöpolitiikan ja -liiketoiminnan asiantuntija.

Ydinvoima vai kansan tahto?

Monet ääniharavat – Jyrki Katainen, Aleksander Stubb, Timo Soini jne – kannattavat kolmatta lisäydinvoimaa. Onko tämä kansan tahto? Puolueista perussuomalaisilla ydinvoima on jopa vaaliohjelmassa.

Kriittinen suhtautuminen lisäydinvoimaloita kohtaan on lisääntynyt, eikä viime lupakierrokselta kolmatta lupaa kannattaneet edes kokoomuslaiset.

Vain vihreät kokonaan vastaan

Vihreät ovat ainoa puolue, jonka KAIKKI edustajat äänestivät ydinvoimaa vastaan sekä eduskunnassa, hallituksessa että valiokunnissa. Sen lisäksi valtioneuvoston Energia- ja ilmastostrategia, jossa vihreiden Oras Tynkkynen oli vahvana vääntäjänä, osoitti, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Se ei riittänyt, vaan eduskunta päätti myöntää kaksi ydinvoimalupaa. Pettymys oli suuri niin äänestä ”Äänestä ydinvoima historiaan” -liikkeessä, jossa olin rakentamassa ydinvoima vastaista kampanjaa, kuin Vihreissä. Se oli yksi suurimmista tappioista ikinä.

Energiantarpeen turvaaminen

Suomalaisen sähkönkulutuksen ongelma on kulutushuiput, eikä ydinvoima ratkaise näitä. Tehokkain tapa kulutushuippujen leikkaamiseen on hintaohjaus. Halvin lisäenergia taas saadaan energiatehokkuuden parantamisella.

Energiatehokkuutta parannettava

Nyt energiaa menee harakoille. Mm. Pöyryn – ja monen muun asiantuntijaselvityksen – mukaan halvin lisäenergia taas tulee energiatehokkuuden lisäämisellä. Niinkin yksinkertaisila keinoilla kuin vanhojen turbiinien uusimisella vesivoimaloissa, ja maakaasuverkon vuotojen tilkitsemisellä ja ennenkaikkea energiatehokkuuden nostaminen eli sähkön
säästö esimerkiksi suosimalla energiapihejä laitteita ja laadukasta, normit täyttävää rakentamista.

Suomen ongelma on kulutushuiput

Suurin haaste Suomessa on kuitenkin sähkönkulutuksen piikit. Piikit nostavat energiantarpeen yhtäkkisesti ja lyhytaikaisesti helposti viisinkertaiseksi. Piikkien vuoksi joudutaan rakentamaan lisävoimaa.

Piikkejä voidaan vähentää mm. hintaohjauksella (energia maksaa enemmän silloin kun sen tuottaminen on kallista) tai vaikkapa jenkkiläiseen tapaan sähköyhtiö myy sinulle halvempaa sähköä siitä hyvästä, että voi kulutuspiikin aikana sammuttaa lämminvesivaraajasi 45 minuutiksi, tai pakastimesi 15 minuutiksi.

Suomessa kokeiltu kulutuspiikkien hallinta sähkön reaaliaikaisella hinnoittelulle oli onnistunut kokeilu. Siinä kuluttaja pystyi päättämään laittaako pesukoneen päälle silloin kun sähkö on kallista vai silloin kun se on halpaa, ja näin kulutuspiikit tasaantuivat huimasti.

Sähkön tarpeen kasvu riippuu paljolti politiikasta. Ruotsissa ja Suomessa oli hyvin samanlainen energiankulutuksen kasvukäyrä, kunnes 1987 Ruotsin energiankulutuksen voimakas kasvu taitettiin poliittis-taloudellisella ohjauksella, ja vuodesta 2001 se on laskenut.

Sähköautoille riittää energiaa

Sähkäautojen ennustetaan lisäävän sähkönkulutusta merkityksettömän vähän, (mm. siksi, että osa latauksesta tapahtuu yöaikaan) Esim. Fortum on
esittänyt sähköautoja kulutushuippuja tasaavana mahdollisuutena, tapana varastoida energiaa, joilloin vaikkapa miljoonan auton akusto voisi sovittaessa myös luovuttaa sähköä.

Tulevaisuuden energiapaletti

Ydinvoimaa markkinoidaan siirtymäkauden energiamuotona. Muissa länsimaissa pääosa uudesta kapasiteetista on uusiutuvia, kun Suomi investoi yhä ”siirtymäkauteen”.

Turve on hiiltä pahempi kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Energiapaletin tulee olla monipuolinen, ja sen hinnoittelun tulee kannustaa taloudellisesti ja
ekologisesti kestävään toimintaan.

Ennen ydinvoima lisälupia Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan Suomen sähkön kulutus nousisi vuoteen 2020 mennessä 91 terawattituntiin. Jos
oletetaan metsäteollisuuden rakennemuutoksen muuttuvan ripeäksi tuotannon kasvuksi – mikä on epätodennäköistä –  voisi Suomen sähkön tarve olla noin 96,5 TWh. Tästä nykyinen ja rakenteilla oleva kotimainen tuotantokapasiteetti riittää kattamaan noin 91 TWh, joten ero tuotannon ja
kulutuksen välillä olisi 5,5 TWh.

Vastaavasti huipputehon tarpeen arvioidaan nousevan vuoteen 2020 mennessä noin 16 000 megawattiin. Ennakoitu sähköntuotantokapasiteetti yltää tuolloin 13 700–13 900 megawattiin, joten vajetta jäisi 2 100–2 300 megawattia. Vihreät esittivät mallin, jossa energiantarve katetaan helposti ilman
lisäydinvoimaa:

1) tehostamalla energiankäyttöä, mikä vähentää sähkön ja siten
tuotantokapasiteetin tarvetta (5 TWh ja 1 100 MW huipputehoa)

2) lisäämällä sähkön kysyntäjoustoa, mikä leikkaa kulutushuippuja ja
vähentää huipputehon tarvetta (700 MW)

3) lisäämällä uusiutuvaa energiaa, mikä kattaa jäljelle jäävän kotimaisen
sähköntarpeen (4,5 TWh ja 300 MW huipputehoa). Energiankäyttöä tehostetaan
toteuttamalla energiatehokkuustoimikunnan esitykset, korvaamalla
sähkölämmitystä ja tehostamalla sähkön käyttöä palveluissa ja
kotitalouksissa. Kysyntäjoustoa vauhditetaan edistämällä sähkön
markkinahintaan perustuvaa hinnoittelua.

Uusiutuvaa energiaa lisätään kiihdyttämällä tuulivoiman rakentamistahtia ja metsähakkeen hyödyntämistä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Tuulivoimaa on meillä yli kohta vain kymmenesosa siitä mitä sitä on Ruotsissa.

Näillä toimilla saadaan sähkön tarvetta leikattua yhteensä noin 5 TWh eli yli yhden Loviisan ydinreaktorin vuotuisen tuotannon verran. Huipputehon
tarve vähenee yhteensä noin 1 800 MW, mikä on enemmän kuin rakenteilla olevan viidennen ydinreaktorin teho. Sähkön tuotanto uusiutuvilla lisääntyy
noin 4,5 TWh.

Tarkemmat päätökset 2030-luvun tuotantoratkaisuista ehditään tehdä tulevilla hallituskausilla. Tällä turvataan Suomen sähköntarve ilman lisäydinvoimaa.
Lisäsatsaukset energiatehokkuuteen ja tuuli- ja metsäenergiaan aiheuttaisivat jonkin verran kustannuksia, mutta sähkön kulutuksen väheneminen toisaalta leikkaisi energialaskuja. Viherviennin ja -työpaikkojen kasvu riittäisi kompensoimaan lisäkustannukset.

Uusia työpaikkoja tulevaisuuden energialla

Viennin kannalta Suomen mahdollisuus on tulevaisuuden ympäristöteknologioissa, ei ydinsähkön viennissä. Kansainvälisen HSBC pankin
mukaan ilmastoteknologian myynti vuonna 2009 kasvoi maailmassa 75 prosenttia. Globaalien markkinoiden kasvu on valtava, samoin
vientimahdollisuudet. U.S.A:n presidentti Obama sanoi: ”The nation that leads the world in creating new sources of clean energy will be the nation
that leads the 21st century global economy.” Vienti edellyttää pääsääntöisesti toimivia kotimarkkinoita. Panostamalla cleantech-toimialan
tutkimukseen ja kehitystoimintaan voitaisiin saada 30 000 uutta pysyvää työpaikkaa.

Uusien teknologioiden vienti riippuu myös ydinvoimaratkaisusta. Voimakas, useamman ydinvoimalayksikön lisäkapasiteetin rakentaminen vähentää panostusta uusiutuvaan energiateknologiaan.

Ruotsissa sähkönkulutus ei kasva

Ruotsi taittoi jo vuonna 1987 sähkönkulutuksen jyrkän nousun, eikä Ruotsintalous siitä kärsinyt – päinvastoin. Talouskasvu ja sähkönkulutus
eivät ole tulevaisuudessa sidoksissa toisiinsa. Ydinvoimaratkaisua tulisi tarkastella nimenomaan siinä tulevaisuuden liiketoimintaympäristössä, jossa
työpaikkojen lisäys ja suomalaisen työn ja teknologian vientimahdollisuutemme ovat.

Tukeeko ydinvoimaratkaisu aidosti suomalaista yritystoimintaa ja työllisyyttä, vai saisimmeko parempaa kilpailuetua uusista maailman nopeimmin kasvavista toimialoista: ilmastoteknologiasta, energiatehokkuuden lisäämisestä ja uusiutuvista energiamuodoista?

Tie kulkee kohti hiilipihiä yhteiskuntaa, jossa energiaa ei tuhlata.

Sirpa Siru Kauppinen
Ympäristötekniikan M.Sc.
Kuvassa puhun ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa eduskuntatalon
portailla heti sen jälkeen kun eduskunta oli ydinvoimaluvista äänestänyt.
Vaikka tunnelma oli apea, kehoitin ihmisiä antamaan asiallista
asiakaspalautetta yrityksille, jotka ovat hakemassa ydinvoimalupaa. Vielä
voidaan vaikuttaa.

Uppvaknande i Lovisa

Ni minns Tage Danielssons träffsäkra satir om Harrisburg och sannolikheterna? Exakt lika har det låtit de senaste dagarna, framför allt då ansvariga på våra kärnkraftverk har kommenterat de dramatiska bilderna från Fukushima: ”vi vet egentligen ännu inte vad som hänt, och får invänta närmare analyser”. Om det nu alls har hänt, skulle Danielsson tillägga, för vi kan ju inte vara riktigt säkra.

Miljontals tittare världen runt kan emellertid med till visshet gränsande sannolikhet se att det faktiskt händer, hela tiden, och blir allt värre. Reaktionerna har inte låtit vänta på sig. Tyskarna, alltid känsliga när det gäller kärnkraft, svarade omedelbart med att igen omvärdera sin nyligen omvärderade policy, och stänger temporärt alla kärnkraftverk byggda före 1980.

Och vad gör vi? Alla våra nuvarande reaktorer är ålderstigna (Lovisa 1 och 2 från 1977 resp. 1980, Olkiluoto 1 och 2 från 1979 resp. 1982). Jo, vi intalar oss att dylikt inte kan hända här, vår berggrund är stabil och säkerhetssystemen mångdubbla jämfört med Fukushima. Efter Tjernobyl kunde man dessutom skylla på sovjetiskt slarv, och på att reaktorerna var av annan typ. Men det går inte nu; reaktortypen är densamma och japanerna knappast slarviga.

Alltfler drar därför öronen åt sig, också hos oss. Såväl myndigheter och politiker som vanliga medborgare. Så långt som i Tyskland vågar man knappast gå, men Fortums möjligheter att få ett nytt tillstånd inskrivet i regeringsprogrammet minskar nog i takt med larmrapporterna från Japan.

Som väntat reagerar man långsammast där oron rimligtvis borde vara starkast, dvs. våra egna kärnkraftsorter. I Lovisa har den allmänt etablerade sanningen länge varit att staden dör utan kärnkraft, och att en ny reaktor därför oundgängligen måste ersätta de nuvarande, vars driftstillstånd går ut 2027 och 2030. Den som ifrågasatt det har betraktats som en landsförrädare. Nu börjar man långsamt medge det man alltid vetat, men effektivt förträngt: staden kan faktiskt dö – med kärnkraft.

Opinionssvängningen är tydligt förnimbar, också på lokalplanet. Man kan ju inte frånse Fukushima. En indikator på det är att kritikerna omedelbart kommit på fötter, bokstavligen. En första ljusdemonstration ordnades senaste söndag på Lovisa torg, och nu förbereds en större folkrörelse under devisen Lovisa 2030. Det årtal som för många är ett skräckens år, ifall det inte blir en ny reaktor. För andra ett hoppets år, eftersom man då äntligen kan skaka av sig ett långt och destruktivt beroende.

Få har nämligen vågat säga det högt, än mindre kräva det: en liten kommun som Lovisa (också efter kommunfusionen) mår bättre av att inte ha en sådan obehaglig gökunge i boet. De senaste åren har visat att hela nejden har allt att vinna på att utveckla sina övriga ben. Inflyttningen ökar sakta men säkert, tack vare stadens optimala läge och idylliska miljö. Tillväxten utan kärnkraft är visserligen långsammare, men den är garanterat mera hållbar.

Thomas Rosenberg

Seminaari 26.3: GLOBAALI KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO

Tekniikka elämää palvelemaan ry:n kevätseminaari lauantaina 26.3. klo 15-17
Tieteiden talolla(sali 404), Kirkkokatu 6, Helsinki

GLOBAALI KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO
ja miten siihen päästään Suomessa

Energiantuotanto on murroksessa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on ilmastomuutostavoitteiden vuoksi ajettava alas jo ennen raaka-aineen loppumista. Ydinvoimalla voidaan saavuttaa IEA:n mukaan globaalisti muutaman prosentin päästövähennykset, mutta uusiutumaton ydinvoima avaa keskustelun sen riskeistä.

Energiatehokkuudella on myös oma merkityksensä: McKinsey sanoo, että päästövähennyksistä voidaan 50% saavuttaa energiatehokkuudella, mutta useat raskaan teollisuuden yritykset sanovat että ’meillä on jo kymmeniä tohtoritasoisia henkilöitä pohtimassa energiatehokkuutta’.

Suomessa tehtiin kesällä selkeä päätös lisäydinvoiman tukevasta lisärakentamisesta. Euroopassa ei ole ydinvoimaa rakennettu 20 vuoteen – alkaako tästä ydinvoimarakentamisen uusi vaihe?

Tule kuulemaan ja keskustelemaan energian tulevaisuudennäkymistä. Alustajina vuosikymmenien kokemuksella energia-alan konsultti ja poliittiset puheenvuorot SDP:stä ja Perussuomalaisista.

15.00 Tilaisuuden avaus, Jouko Niemi, Tekniikka elämää palvelemaan ry
15.05 Fjalar Kommonen,  Globaali kestävä energiantuotanto
15.45 Teemu Lahtinen(ps), Palellaanko kun öljy loppuu?
16.05 Matti Niemi(sdp), Energiansäästö on ensisijaista
16.25 Paneelikeskustelu ja aikaa kysymyksille
17.00 Tilaisuus päättyy

DI Fjalar Kommonen on tehnyt pitkän uran konsulttina esimerkiksi Pöyryllä ja sen jälkeen omassa yrityksessään, jossa painopistealueena on elinkaarianalyysien kehittäminen. Hänen asiakkaita ovat olleet teollisuuden lisäksi eri USA:n osavaltioiden hallinnot ja USA:n energiaministeriö DOE. Viimeiset 2 vuotta hän on ollut DOE:n ympäristöarviointitiimin jäsenenä.

VTK Matti Niemi on toiminut politiikassa vuosia ympäristö- ja kaupunkirakennekysymysten parissa. Niemi on nykyinen Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen ja entinen ympäristölautakunnan jäsen ja hän on toiminut aktiivisesti SDP:n ympäristö- ja energiapoliittisissa ryhmissä. Ammatiltaan Niemi on toimittaja mm. Taloussanomissa.

Tradenomi, fil. yo. Teemu Lahtinen on espoolainen IT-suunnittelija, lautamies, kaupunginvaltuutettu ja varakansanedustaja. Hän toimii aktiivisesti useissa kansalaisjärjestöissä. Lahtinen on myös Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen.

Tekniikka elämää palvelemaan RY

Suomi, Saksa ja uraani – yhteistyötä rintaman molemmilla puolilla

Saksalainen energiajätti EON on suurosakas Fennovoimassa, joka toimi Troijan hevosena EON:n Suomeen tulolle. Asiaan liittyy muutakin kuin vain reaktorin rakentaminen ja sähkön myyminen Suomen ulkopuolelle. Saksalaisille olisi suuri etu, että reaktorin polttoainejätteet jäisivät loppusijoitettavaksi Suomeen ilman ikäviä kuljetuksia ja mahdollisia voimakkaita mielenosoituksia Saksassa. Mutta on vielä paljon suurempiakin asioita. Näistä kirjoitti Capital -lehti jo vuonna 2006. 1.12.2006

Tässä yhteenvetoa Capital-lehden kirjoituksesta: Saksassa on jo kauan mietitty, minne saisi Saksan alunperin 19 ydinvoimalaitoksen korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitetuksi. Ideana on, että ”tarvitsemme loppusijoituspaikan, mutta mieluummin ei minun lähelleni” Monet pitävät parhaana Gorlebenin suolakaivosta Ala-Saksissa. Tämä herättää – kuten arvata saattaa – vastustusta toisissa. Vaihtoehtoja Gorlebenille on: muita pohjoissaksalaisia suolakaivoksia mutta myös on puhuttu Schwäbische-Albin vuoriston savikerrostumista.

Geologisten tutkimusten mukaan Gorlebenin suolamuodostuma on sopiva loppusijoituspaikka käytetyt polttoainesauvat sisältäville Castor-astioille. Liittovaltio on jo investoinut sinne yli 2 miljardia euroa.

Ehkä kuitenkin jossain olisi paikkakunta, joka sopisi ydinhaudaksi vielä paremmin. Sellaisen löytämiseksi pitäisi vuosikymmenien ajan kaivella yhä uusia reikiä ympäri maata ja maksella miljardeittain euroja geologisista tutkimuksista. Maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että vuorisuola on sopiva isäntäkivilaji, todennäköisesti jopa turvallisempi kuin savi tai graniitti. Loppusijoitus Gorlebenin suolakerrostumaan on siis ekologisesti ja taloudellisesti mielekäs – mutta se on poliittisesti mitä suurimmassa määrin epäsuosittu. EON-energiayhtiön johtaja Wulf Bernotat on kuvaillut tilannetta: ”Suuriäänisten protestimaakareiden refleksinomaista vastarinta-asennetta vastaan ei ydinvoima-asiassa ole mitään mahdollisuutta voittaa.”

Tämän ongelman ratkaisulla on Capital -lehden kirjoituksen mukaan nimi: Olkiluoto. Lehti kirjoitti siis jo v. 2006, että tälle harvaanasutulle seudulle Pohjois-Suomeen on Helsingin hallitus parhaillaan rakentamassa kansallista loppusijoitusvarastoaan. Paikalliset asukkaat kannattavat hanketta täysin rinnoin – he toivovat rakenteellisesti heikolle alueelleen taloudellista kasvua ja työpaikkoja. Miksei sinne voisi turvallisesti sijoittaa myös Saksan atomijätettä, kun siitä maksetaan asiallinen hinta? Olkiluotoa voisi ajatella myös kaikkien EU-valtioiden yhteiseksi keskitetyksi loppuvarastoksi, jollaista aikaisempi EU-energiakomissaari Loyola de Palacio jo vuosia sitten peräänkuulutti – ei kylläkään julkisesti. Brysselin komission teettämä EU-kysely on osoittanut, että Suomi kuuluu yhteisön ydinmyönteisimpiin maihin: sen mukaan kannattaa 58 prosenttia suomalaisista ydinvoiman käyttöä ”täysin” – Saksassa ja samalla keskimäärin EU:ssa vastaava luku on 38 prosenttia. (Eurobarometer 227, ”Radioaktive Abfälle”, Juni 2005). Myös silmäys Alankomaihin on valaiseva. Siellä hallitus ei edes etsi loppusijoituspaikkaa omasta maasta. Se vain ylläpitää Borsselen ydinvoimalan yhteydessä välivarastoa, jossa atomijätettä on tarkoitus säilyttää vielä 100 vuoden ajan. Siihen mennessä, näin Den Haagissa kaikessa hiljaisuudessa laskelmoidaan, EU on ajat sitten sopinut keskitetystä loppuvarastosta, jatkaa lehti.

Saksalaiset uraanivoiman vastustajat ovat puolestaan auttaneet suomalaisia monin tavoin. Viimeksi käänsimme heidän luvallaan infolehtisen Uraani – tappava raaka-aine. He painattivat suomalaista lehtistä ja lähettivät ne Suomeen jakelua varten. Yhteistyö toimii siis molemmilla puolilla rintamaa. Linkistä lehtisen sähköinen versio, jota voi tulostaa A3-arkille ja taittaa A4-kokoon.

Marjatta Näätänen

Kirjoittajan sukujuuria  on Kemijokivarressa. Hän on toiminut Vapaa Vuotos -liikkeessä Itä-Lapin viimeisen luonnontilaisen suurjoen, upean Ylä-Kemijoen säilyttämiseksi. Kaikkien oikeusasteiden jälkeen allassuunnitelmat kiellettiin lainvastaisina valtavien ympäristötuhojen takia. Myös EU kielsi Kemihaaran soiden hävittämisen. Uhkana on nyt Soklin kaivos; valumavedet johtuisivat Kemijokeen.

Soveltava laskutehtävä lukijoille(s. 43).

Suomen energiaratkaisuista teemanumero TEP-tiedote 1/2010

Kirjallisuutta:

Endlagerung radioaktiver Abfälle in Deutschland” [Radioaktiivisten jätteiden loppuvarastointi Saksassa] , BGR, Hannover/Berlin, August 2006.
Wirtsgesteine im Vergleich” [Isäntäkivilajit vertailussa], U.Kleemann, atw, Dezember 2005.

Peruskallioon pantattu kulttuuriperintö

Tasan vuosi sitten keräsin Eno-Kontiolahden uraanikaivosvaltausalueen ihmisten elämäntarinoita videolle teatteriesitystä varten. Sivutuotteena sain mielenkiintoista materiaalia alueen tavoista ja käytännöistä jotka harvoin päätyvät viralliseen historiankirjoitukseen. Esimerkiksi mikä on paras aika vuodesta munittaa muurahaisia. Tai jos jäät ajautuvat keväällä rannoille röykkyyn, tietää se aikaista hauenkutua. Tai jos haluat pakastaa saunavastat, ne pitää tehdä ennen juhannusta yms.

Into Eternity – ONKALO –dokumentissa pohditaan tulevien sukupolvien suhdetta peruskallioon varastoituun ydinjätteeseen. Yksi peruskysymyksistä dokumentissa on pitääkö siitä tiedottaa vai pitääkö antaa ”mörön” vaipua unholaan. Millä tavalla viesti säilyisi ehjänä eikä sille kävisi niin kuin viestille ”rikkinäinen puhelin”-leikissä?

Ydinenergialaissa velvoite tuleville sukupolville tiedottamisesta lienee ehdoton, niinpä jokaisen seuraavien tuhansien sukupolvien on ajateltu luovan oman arkistointimetodinsa, josta selviää Onkalon sisältö, merkitys ja historia. Mutta mikä on noiden sukupolvien tilanne tulkita viestejämme. Mikä merkitys on tulevaisuuden jääkaudella, entä mahdollisella ekokatastrofilla? Entä jos ei ole enää tietotekniikkaa? Entä luetaanko jättämiämme merkkejä yhtä hyvin kuin nyky-turisti Tutankhamonin haudan hieroglyfejä. Entä tunteeko historia yhtään kirjaa jonka eteen ripustettu kyltti ”älä avaa minua” olisi aiheuttanut toivotun reaktion uteliaassa ihmisrodussa.

Ydinjäte sijoitetaan peruskallioon sadaksi tuhanneksi vuodeksi. Olkiluodon insinöörit ovat kuitenkin luottaneet kaikkivoipaisuuteensa pohtiessaan erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, vaikka maailmankaikkeus tutkitusti pitää kaaoksesta ja jopa pyrkii siihen. Maaperän tai ilmaston stabilitettiä ei voida ennustaa edes sadaksi vuodeksi miten se voidaan tehdä 100 000 vuodeksi. Maapallo on hyvin epävakaa paikka sellaiselle energiamuodolle kuin ydinvoima jo ihan ilman ihmiskuntaakin.

Bromarvilaisen kirjailijan Risto Isomäen kirjat ei tuudita lukijoita aikamme erinomaisuuteen. Hän esittää loogisia skenaarioita siitä, millaiset ennalta arvaamattomat katastrofit voisivat kohdata tuntemaamme maailmaa. Miten esimerkiksi tietotekniikan varassa mikrosiruihin luottava yhteiskunta muuttuisi täysin toimintakyvyttömäksi jos ”joku pahantahtoinen valtio tai terroristi saisi päähänsä käyttää sähkömagneettisen pulssin synnyttäviä aseita teitä vastaan?”(Sarasvatin Hiekkaa) Isomäen dystopiassa Eurooppa hukkuu hyökyaaltoon eikä päähenkilöille jää kuin jalo pyrkimys pelastaa perimätietoa tuleville sulkupolville, ettei samaa onnettomuus enää koskaan kohtaisi ihmiskuntaa.

Ihmiskuntaa on sen historiassa kohdannut useat katastrofit. Geenitutkijat ovat pystyneet laskemaan geeniperimästämme että n. 60 000 vuotta sitten Toba-tulivuoren räjähdys tuhosi melkein koko ihmisrodun. Vain n. 2000 ihmisen uskotaan selvinneen jatkamaan sukuamme. Katastrofit muuttuvat ajan saatossa myyteiksi. Mytologiat ulottuvat 20 000 vuoden taakse. Rituaali on todeksi tehtyä myyttiä. Sillä vahvistetaan myös tiedon välittyminen seuraaville sukupolville.

Ydinjätteen loppusijoitus Olkiluodossa on tarkoitettu olemaan pysyvä ja iankaikkinen. Siksi se on tuleville sukupolville kirous, jota he itse eivät saaneet olla valitsemassa. Heille ei jätetty muuta vaihtoehtoa kuin valita oman sukupolvensa arkistointimetodi. Oman sukupolveni edustajana ehdottaisin että ydinjätteen loppusijoituspaikka julistettaisiin pyhäksi rituaalipaikaksi. Alamme kertoa tarinaa ajastamme ja sen irvokkaasta ilmiöstä jalkojemme alla kallion sisällä. Se muuttuisi myytiksi. Jokainen sukupolvi jälkeemme vihkiytyisi tähän kammottavaan meille tahtomattamme jätettyyn perintöön säännönmukaisesti toistuvia seremonioin ja rituaalisin menoin. Sen avulla yksilö ja yhteisö saisivat apua peruuttamattoman tilanteemme ohittamiseen ja kestämiseen. Ja niin tästä päivästä lähtien vuosituhansien jokaisena vuotena, vahvistettaisiin, niin kuin vahvistetaan auringonnousu, Onkalon sisällön merkitys meille ja kaikille tuleville jälkipolville.

Hanna Kirjavainen

Kirjoittaja on teatteriohjaaja (TeM),
Rospuutto-ryhmän taiteellinen johtaja
kansalaisaktiivi ja kunnanvaltuutettu (VIHR)
Asuu Kontiolahdella Riutan uraanikaivoksen valtausalueen tuntumassa.