Arkisto kohteelle maaliskuu, 2011

Seminaari 26.3: GLOBAALI KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO

Posted in Uncategorized on 21 maaliskuun, 2011 by ydinv

Tekniikka elämää palvelemaan ry:n kevätseminaari lauantaina 26.3. klo 15-17
Tieteiden talolla(sali 404), Kirkkokatu 6, Helsinki

GLOBAALI KESTÄVÄ ENERGIANTUOTANTO
ja miten siihen päästään Suomessa

Energiantuotanto on murroksessa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on ilmastomuutostavoitteiden vuoksi ajettava alas jo ennen raaka-aineen loppumista. Ydinvoimalla voidaan saavuttaa IEA:n mukaan globaalisti muutaman prosentin päästövähennykset, mutta uusiutumaton ydinvoima avaa keskustelun sen riskeistä.

Energiatehokkuudella on myös oma merkityksensä: McKinsey sanoo, että päästövähennyksistä voidaan 50% saavuttaa energiatehokkuudella, mutta useat raskaan teollisuuden yritykset sanovat että ’meillä on jo kymmeniä tohtoritasoisia henkilöitä pohtimassa energiatehokkuutta’.

Suomessa tehtiin kesällä selkeä päätös lisäydinvoiman tukevasta lisärakentamisesta. Euroopassa ei ole ydinvoimaa rakennettu 20 vuoteen – alkaako tästä ydinvoimarakentamisen uusi vaihe?

Tule kuulemaan ja keskustelemaan energian tulevaisuudennäkymistä. Alustajina vuosikymmenien kokemuksella energia-alan konsultti ja poliittiset puheenvuorot SDP:stä ja Perussuomalaisista.

15.00 Tilaisuuden avaus, Jouko Niemi, Tekniikka elämää palvelemaan ry
15.05 Fjalar Kommonen,  Globaali kestävä energiantuotanto
15.45 Teemu Lahtinen(ps), Palellaanko kun öljy loppuu?
16.05 Matti Niemi(sdp), Energiansäästö on ensisijaista
16.25 Paneelikeskustelu ja aikaa kysymyksille
17.00 Tilaisuus päättyy

DI Fjalar Kommonen on tehnyt pitkän uran konsulttina esimerkiksi Pöyryllä ja sen jälkeen omassa yrityksessään, jossa painopistealueena on elinkaarianalyysien kehittäminen. Hänen asiakkaita ovat olleet teollisuuden lisäksi eri USA:n osavaltioiden hallinnot ja USA:n energiaministeriö DOE. Viimeiset 2 vuotta hän on ollut DOE:n ympäristöarviointitiimin jäsenenä.

VTK Matti Niemi on toiminut politiikassa vuosia ympäristö- ja kaupunkirakennekysymysten parissa. Niemi on nykyinen Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen ja entinen ympäristölautakunnan jäsen ja hän on toiminut aktiivisesti SDP:n ympäristö- ja energiapoliittisissa ryhmissä. Ammatiltaan Niemi on toimittaja mm. Taloussanomissa.

Tradenomi, fil. yo. Teemu Lahtinen on espoolainen IT-suunnittelija, lautamies, kaupunginvaltuutettu ja varakansanedustaja. Hän toimii aktiivisesti useissa kansalaisjärjestöissä. Lahtinen on myös Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen.

Tekniikka elämää palvelemaan RY

Suomi, Saksa ja uraani – yhteistyötä rintaman molemmilla puolilla

Posted in Uncategorized on 10 maaliskuun, 2011 by ydinv

Saksalainen energiajätti EON on suurosakas Fennovoimassa, joka toimi Troijan hevosena EON:n Suomeen tulolle. Asiaan liittyy muutakin kuin vain reaktorin rakentaminen ja sähkön myyminen Suomen ulkopuolelle. Saksalaisille olisi suuri etu, että reaktorin polttoainejätteet jäisivät loppusijoitettavaksi Suomeen ilman ikäviä kuljetuksia ja mahdollisia voimakkaita mielenosoituksia Saksassa. Mutta on vielä paljon suurempiakin asioita. Näistä kirjoitti Capital -lehti jo vuonna 2006. 1.12.2006

Tässä yhteenvetoa Capital-lehden kirjoituksesta: Saksassa on jo kauan mietitty, minne saisi Saksan alunperin 19 ydinvoimalaitoksen korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitetuksi. Ideana on, että ”tarvitsemme loppusijoituspaikan, mutta mieluummin ei minun lähelleni” Monet pitävät parhaana Gorlebenin suolakaivosta Ala-Saksissa. Tämä herättää – kuten arvata saattaa – vastustusta toisissa. Vaihtoehtoja Gorlebenille on: muita pohjoissaksalaisia suolakaivoksia mutta myös on puhuttu Schwäbische-Albin vuoriston savikerrostumista.

Geologisten tutkimusten mukaan Gorlebenin suolamuodostuma on sopiva loppusijoituspaikka käytetyt polttoainesauvat sisältäville Castor-astioille. Liittovaltio on jo investoinut sinne yli 2 miljardia euroa.

Ehkä kuitenkin jossain olisi paikkakunta, joka sopisi ydinhaudaksi vielä paremmin. Sellaisen löytämiseksi pitäisi vuosikymmenien ajan kaivella yhä uusia reikiä ympäri maata ja maksella miljardeittain euroja geologisista tutkimuksista. Maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että vuorisuola on sopiva isäntäkivilaji, todennäköisesti jopa turvallisempi kuin savi tai graniitti. Loppusijoitus Gorlebenin suolakerrostumaan on siis ekologisesti ja taloudellisesti mielekäs – mutta se on poliittisesti mitä suurimmassa määrin epäsuosittu. EON-energiayhtiön johtaja Wulf Bernotat on kuvaillut tilannetta: ”Suuriäänisten protestimaakareiden refleksinomaista vastarinta-asennetta vastaan ei ydinvoima-asiassa ole mitään mahdollisuutta voittaa.”

Tämän ongelman ratkaisulla on Capital -lehden kirjoituksen mukaan nimi: Olkiluoto. Lehti kirjoitti siis jo v. 2006, että tälle harvaanasutulle seudulle Pohjois-Suomeen on Helsingin hallitus parhaillaan rakentamassa kansallista loppusijoitusvarastoaan. Paikalliset asukkaat kannattavat hanketta täysin rinnoin – he toivovat rakenteellisesti heikolle alueelleen taloudellista kasvua ja työpaikkoja. Miksei sinne voisi turvallisesti sijoittaa myös Saksan atomijätettä, kun siitä maksetaan asiallinen hinta? Olkiluotoa voisi ajatella myös kaikkien EU-valtioiden yhteiseksi keskitetyksi loppuvarastoksi, jollaista aikaisempi EU-energiakomissaari Loyola de Palacio jo vuosia sitten peräänkuulutti – ei kylläkään julkisesti. Brysselin komission teettämä EU-kysely on osoittanut, että Suomi kuuluu yhteisön ydinmyönteisimpiin maihin: sen mukaan kannattaa 58 prosenttia suomalaisista ydinvoiman käyttöä ”täysin” – Saksassa ja samalla keskimäärin EU:ssa vastaava luku on 38 prosenttia. (Eurobarometer 227, ”Radioaktive Abfälle”, Juni 2005). Myös silmäys Alankomaihin on valaiseva. Siellä hallitus ei edes etsi loppusijoituspaikkaa omasta maasta. Se vain ylläpitää Borsselen ydinvoimalan yhteydessä välivarastoa, jossa atomijätettä on tarkoitus säilyttää vielä 100 vuoden ajan. Siihen mennessä, näin Den Haagissa kaikessa hiljaisuudessa laskelmoidaan, EU on ajat sitten sopinut keskitetystä loppuvarastosta, jatkaa lehti.

Saksalaiset uraanivoiman vastustajat ovat puolestaan auttaneet suomalaisia monin tavoin. Viimeksi käänsimme heidän luvallaan infolehtisen Uraani – tappava raaka-aine. He painattivat suomalaista lehtistä ja lähettivät ne Suomeen jakelua varten. Yhteistyö toimii siis molemmilla puolilla rintamaa. Linkistä lehtisen sähköinen versio, jota voi tulostaa A3-arkille ja taittaa A4-kokoon.

Marjatta Näätänen

Kirjoittajan sukujuuria  on Kemijokivarressa. Hän on toiminut Vapaa Vuotos -liikkeessä Itä-Lapin viimeisen luonnontilaisen suurjoen, upean Ylä-Kemijoen säilyttämiseksi. Kaikkien oikeusasteiden jälkeen allassuunnitelmat kiellettiin lainvastaisina valtavien ympäristötuhojen takia. Myös EU kielsi Kemihaaran soiden hävittämisen. Uhkana on nyt Soklin kaivos; valumavedet johtuisivat Kemijokeen.

Soveltava laskutehtävä lukijoille(s. 43).

Suomen energiaratkaisuista teemanumero TEP-tiedote 1/2010

Kirjallisuutta:

Endlagerung radioaktiver Abfälle in Deutschland” [Radioaktiivisten jätteiden loppuvarastointi Saksassa] , BGR, Hannover/Berlin, August 2006.
Wirtsgesteine im Vergleich” [Isäntäkivilajit vertailussa], U.Kleemann, atw, Dezember 2005.

Peruskallioon pantattu kulttuuriperintö

Posted in Uncategorized on 2 maaliskuun, 2011 by ydinv

Tasan vuosi sitten keräsin Eno-Kontiolahden uraanikaivosvaltausalueen ihmisten elämäntarinoita videolle teatteriesitystä varten. Sivutuotteena sain mielenkiintoista materiaalia alueen tavoista ja käytännöistä jotka harvoin päätyvät viralliseen historiankirjoitukseen. Esimerkiksi mikä on paras aika vuodesta munittaa muurahaisia. Tai jos jäät ajautuvat keväällä rannoille röykkyyn, tietää se aikaista hauenkutua. Tai jos haluat pakastaa saunavastat, ne pitää tehdä ennen juhannusta yms.

Into Eternity – ONKALO –dokumentissa pohditaan tulevien sukupolvien suhdetta peruskallioon varastoituun ydinjätteeseen. Yksi peruskysymyksistä dokumentissa on pitääkö siitä tiedottaa vai pitääkö antaa ”mörön” vaipua unholaan. Millä tavalla viesti säilyisi ehjänä eikä sille kävisi niin kuin viestille ”rikkinäinen puhelin”-leikissä?

Ydinenergialaissa velvoite tuleville sukupolville tiedottamisesta lienee ehdoton, niinpä jokaisen seuraavien tuhansien sukupolvien on ajateltu luovan oman arkistointimetodinsa, josta selviää Onkalon sisältö, merkitys ja historia. Mutta mikä on noiden sukupolvien tilanne tulkita viestejämme. Mikä merkitys on tulevaisuuden jääkaudella, entä mahdollisella ekokatastrofilla? Entä jos ei ole enää tietotekniikkaa? Entä luetaanko jättämiämme merkkejä yhtä hyvin kuin nyky-turisti Tutankhamonin haudan hieroglyfejä. Entä tunteeko historia yhtään kirjaa jonka eteen ripustettu kyltti ”älä avaa minua” olisi aiheuttanut toivotun reaktion uteliaassa ihmisrodussa.

Ydinjäte sijoitetaan peruskallioon sadaksi tuhanneksi vuodeksi. Olkiluodon insinöörit ovat kuitenkin luottaneet kaikkivoipaisuuteensa pohtiessaan erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, vaikka maailmankaikkeus tutkitusti pitää kaaoksesta ja jopa pyrkii siihen. Maaperän tai ilmaston stabilitettiä ei voida ennustaa edes sadaksi vuodeksi miten se voidaan tehdä 100 000 vuodeksi. Maapallo on hyvin epävakaa paikka sellaiselle energiamuodolle kuin ydinvoima jo ihan ilman ihmiskuntaakin.

Bromarvilaisen kirjailijan Risto Isomäen kirjat ei tuudita lukijoita aikamme erinomaisuuteen. Hän esittää loogisia skenaarioita siitä, millaiset ennalta arvaamattomat katastrofit voisivat kohdata tuntemaamme maailmaa. Miten esimerkiksi tietotekniikan varassa mikrosiruihin luottava yhteiskunta muuttuisi täysin toimintakyvyttömäksi jos ”joku pahantahtoinen valtio tai terroristi saisi päähänsä käyttää sähkömagneettisen pulssin synnyttäviä aseita teitä vastaan?”(Sarasvatin Hiekkaa) Isomäen dystopiassa Eurooppa hukkuu hyökyaaltoon eikä päähenkilöille jää kuin jalo pyrkimys pelastaa perimätietoa tuleville sulkupolville, ettei samaa onnettomuus enää koskaan kohtaisi ihmiskuntaa.

Ihmiskuntaa on sen historiassa kohdannut useat katastrofit. Geenitutkijat ovat pystyneet laskemaan geeniperimästämme että n. 60 000 vuotta sitten Toba-tulivuoren räjähdys tuhosi melkein koko ihmisrodun. Vain n. 2000 ihmisen uskotaan selvinneen jatkamaan sukuamme. Katastrofit muuttuvat ajan saatossa myyteiksi. Mytologiat ulottuvat 20 000 vuoden taakse. Rituaali on todeksi tehtyä myyttiä. Sillä vahvistetaan myös tiedon välittyminen seuraaville sukupolville.

Ydinjätteen loppusijoitus Olkiluodossa on tarkoitettu olemaan pysyvä ja iankaikkinen. Siksi se on tuleville sukupolville kirous, jota he itse eivät saaneet olla valitsemassa. Heille ei jätetty muuta vaihtoehtoa kuin valita oman sukupolvensa arkistointimetodi. Oman sukupolveni edustajana ehdottaisin että ydinjätteen loppusijoituspaikka julistettaisiin pyhäksi rituaalipaikaksi. Alamme kertoa tarinaa ajastamme ja sen irvokkaasta ilmiöstä jalkojemme alla kallion sisällä. Se muuttuisi myytiksi. Jokainen sukupolvi jälkeemme vihkiytyisi tähän kammottavaan meille tahtomattamme jätettyyn perintöön säännönmukaisesti toistuvia seremonioin ja rituaalisin menoin. Sen avulla yksilö ja yhteisö saisivat apua peruuttamattoman tilanteemme ohittamiseen ja kestämiseen. Ja niin tästä päivästä lähtien vuosituhansien jokaisena vuotena, vahvistettaisiin, niin kuin vahvistetaan auringonnousu, Onkalon sisällön merkitys meille ja kaikille tuleville jälkipolville.

Hanna Kirjavainen

Kirjoittaja on teatteriohjaaja (TeM),
Rospuutto-ryhmän taiteellinen johtaja
kansalaisaktiivi ja kunnanvaltuutettu (VIHR)
Asuu Kontiolahdella Riutan uraanikaivoksen valtausalueen tuntumassa.