Suomi, Saksa ja uraani – yhteistyötä rintaman molemmilla puolilla

Saksalainen energiajätti EON on suurosakas Fennovoimassa, joka toimi Troijan hevosena EON:n Suomeen tulolle. Asiaan liittyy muutakin kuin vain reaktorin rakentaminen ja sähkön myyminen Suomen ulkopuolelle. Saksalaisille olisi suuri etu, että reaktorin polttoainejätteet jäisivät loppusijoitettavaksi Suomeen ilman ikäviä kuljetuksia ja mahdollisia voimakkaita mielenosoituksia Saksassa. Mutta on vielä paljon suurempiakin asioita. Näistä kirjoitti Capital -lehti jo vuonna 2006. 1.12.2006

Tässä yhteenvetoa Capital-lehden kirjoituksesta: Saksassa on jo kauan mietitty, minne saisi Saksan alunperin 19 ydinvoimalaitoksen korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitetuksi. Ideana on, että ”tarvitsemme loppusijoituspaikan, mutta mieluummin ei minun lähelleni” Monet pitävät parhaana Gorlebenin suolakaivosta Ala-Saksissa. Tämä herättää – kuten arvata saattaa – vastustusta toisissa. Vaihtoehtoja Gorlebenille on: muita pohjoissaksalaisia suolakaivoksia mutta myös on puhuttu Schwäbische-Albin vuoriston savikerrostumista.

Geologisten tutkimusten mukaan Gorlebenin suolamuodostuma on sopiva loppusijoituspaikka käytetyt polttoainesauvat sisältäville Castor-astioille. Liittovaltio on jo investoinut sinne yli 2 miljardia euroa.

Ehkä kuitenkin jossain olisi paikkakunta, joka sopisi ydinhaudaksi vielä paremmin. Sellaisen löytämiseksi pitäisi vuosikymmenien ajan kaivella yhä uusia reikiä ympäri maata ja maksella miljardeittain euroja geologisista tutkimuksista. Maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että vuorisuola on sopiva isäntäkivilaji, todennäköisesti jopa turvallisempi kuin savi tai graniitti. Loppusijoitus Gorlebenin suolakerrostumaan on siis ekologisesti ja taloudellisesti mielekäs – mutta se on poliittisesti mitä suurimmassa määrin epäsuosittu. EON-energiayhtiön johtaja Wulf Bernotat on kuvaillut tilannetta: ”Suuriäänisten protestimaakareiden refleksinomaista vastarinta-asennetta vastaan ei ydinvoima-asiassa ole mitään mahdollisuutta voittaa.”

Tämän ongelman ratkaisulla on Capital -lehden kirjoituksen mukaan nimi: Olkiluoto. Lehti kirjoitti siis jo v. 2006, että tälle harvaanasutulle seudulle Pohjois-Suomeen on Helsingin hallitus parhaillaan rakentamassa kansallista loppusijoitusvarastoaan. Paikalliset asukkaat kannattavat hanketta täysin rinnoin – he toivovat rakenteellisesti heikolle alueelleen taloudellista kasvua ja työpaikkoja. Miksei sinne voisi turvallisesti sijoittaa myös Saksan atomijätettä, kun siitä maksetaan asiallinen hinta? Olkiluotoa voisi ajatella myös kaikkien EU-valtioiden yhteiseksi keskitetyksi loppuvarastoksi, jollaista aikaisempi EU-energiakomissaari Loyola de Palacio jo vuosia sitten peräänkuulutti – ei kylläkään julkisesti. Brysselin komission teettämä EU-kysely on osoittanut, että Suomi kuuluu yhteisön ydinmyönteisimpiin maihin: sen mukaan kannattaa 58 prosenttia suomalaisista ydinvoiman käyttöä ”täysin” – Saksassa ja samalla keskimäärin EU:ssa vastaava luku on 38 prosenttia. (Eurobarometer 227, ”Radioaktive Abfälle”, Juni 2005). Myös silmäys Alankomaihin on valaiseva. Siellä hallitus ei edes etsi loppusijoituspaikkaa omasta maasta. Se vain ylläpitää Borsselen ydinvoimalan yhteydessä välivarastoa, jossa atomijätettä on tarkoitus säilyttää vielä 100 vuoden ajan. Siihen mennessä, näin Den Haagissa kaikessa hiljaisuudessa laskelmoidaan, EU on ajat sitten sopinut keskitetystä loppuvarastosta, jatkaa lehti.

Saksalaiset uraanivoiman vastustajat ovat puolestaan auttaneet suomalaisia monin tavoin. Viimeksi käänsimme heidän luvallaan infolehtisen Uraani – tappava raaka-aine. He painattivat suomalaista lehtistä ja lähettivät ne Suomeen jakelua varten. Yhteistyö toimii siis molemmilla puolilla rintamaa. Linkistä lehtisen sähköinen versio, jota voi tulostaa A3-arkille ja taittaa A4-kokoon.

Marjatta Näätänen

Kirjoittajan sukujuuria  on Kemijokivarressa. Hän on toiminut Vapaa Vuotos -liikkeessä Itä-Lapin viimeisen luonnontilaisen suurjoen, upean Ylä-Kemijoen säilyttämiseksi. Kaikkien oikeusasteiden jälkeen allassuunnitelmat kiellettiin lainvastaisina valtavien ympäristötuhojen takia. Myös EU kielsi Kemihaaran soiden hävittämisen. Uhkana on nyt Soklin kaivos; valumavedet johtuisivat Kemijokeen.

Soveltava laskutehtävä lukijoille(s. 43).

Suomen energiaratkaisuista teemanumero TEP-tiedote 1/2010

Kirjallisuutta:

Endlagerung radioaktiver Abfälle in Deutschland” [Radioaktiivisten jätteiden loppuvarastointi Saksassa] , BGR, Hannover/Berlin, August 2006.
Wirtsgesteine im Vergleich” [Isäntäkivilajit vertailussa], U.Kleemann, atw, Dezember 2005.

Yksi vastaus to “Suomi, Saksa ja uraani – yhteistyötä rintaman molemmilla puolilla”

  1. Hyvä sivu ja tuo käännös uraanista ja sen ”jalostuksesta” on valaiseva tällaiselle maalikolle. Kysyt tuossa sähköpostissa niitä urannivaltausten määriä ja ajattelin että ehkä parhaiten löyvät ne GTK:n sivulta. Niitä on niin paljon ympäri pohjois- ja itä-Suomea, ette kohta ei laskuissa pysy mukana. Suomalaisen Wikipedian kritiikittömiä uraanisivuja voisi kyllä myö yrittää jalostaa näillä teidän tiedoillanne. Kiitos paljona postista ja toivottavasti tämä uraanihulluus ja radioaktiivisuus laskee Lapissakin.

    Grüßen aus Finnland

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: