Arkisto kohteelle huhtikuu, 2011

Ydinvoima vai kansan tahto?

Posted in Uncategorized on huhtikuu 12, 2011 by ydinv

Monet ääniharavat – Jyrki Katainen, Aleksander Stubb, Timo Soini jne – kannattavat kolmatta lisäydinvoimaa. Onko tämä kansan tahto? Puolueista perussuomalaisilla ydinvoima on jopa vaaliohjelmassa.

Kriittinen suhtautuminen lisäydinvoimaloita kohtaan on lisääntynyt, eikä viime lupakierrokselta kolmatta lupaa kannattaneet edes kokoomuslaiset.

Vain vihreät kokonaan vastaan

Vihreät ovat ainoa puolue, jonka KAIKKI edustajat äänestivät ydinvoimaa vastaan sekä eduskunnassa, hallituksessa että valiokunnissa. Sen lisäksi valtioneuvoston Energia- ja ilmastostrategia, jossa vihreiden Oras Tynkkynen oli vahvana vääntäjänä, osoitti, että uusia ydinvoimaloita ei tarvita.

Se ei riittänyt, vaan eduskunta päätti myöntää kaksi ydinvoimalupaa. Pettymys oli suuri niin äänestä ”Äänestä ydinvoima historiaan” -liikkeessä, jossa olin rakentamassa ydinvoima vastaista kampanjaa, kuin Vihreissä. Se oli yksi suurimmista tappioista ikinä.

Energiantarpeen turvaaminen

Suomalaisen sähkönkulutuksen ongelma on kulutushuiput, eikä ydinvoima ratkaise näitä. Tehokkain tapa kulutushuippujen leikkaamiseen on hintaohjaus. Halvin lisäenergia taas saadaan energiatehokkuuden parantamisella.

Energiatehokkuutta parannettava

Nyt energiaa menee harakoille. Mm. Pöyryn – ja monen muun asiantuntijaselvityksen – mukaan halvin lisäenergia taas tulee energiatehokkuuden lisäämisellä. Niinkin yksinkertaisila keinoilla kuin vanhojen turbiinien uusimisella vesivoimaloissa, ja maakaasuverkon vuotojen tilkitsemisellä ja ennenkaikkea energiatehokkuuden nostaminen eli sähkön
säästö esimerkiksi suosimalla energiapihejä laitteita ja laadukasta, normit täyttävää rakentamista.

Suomen ongelma on kulutushuiput

Suurin haaste Suomessa on kuitenkin sähkönkulutuksen piikit. Piikit nostavat energiantarpeen yhtäkkisesti ja lyhytaikaisesti helposti viisinkertaiseksi. Piikkien vuoksi joudutaan rakentamaan lisävoimaa.

Piikkejä voidaan vähentää mm. hintaohjauksella (energia maksaa enemmän silloin kun sen tuottaminen on kallista) tai vaikkapa jenkkiläiseen tapaan sähköyhtiö myy sinulle halvempaa sähköä siitä hyvästä, että voi kulutuspiikin aikana sammuttaa lämminvesivaraajasi 45 minuutiksi, tai pakastimesi 15 minuutiksi.

Suomessa kokeiltu kulutuspiikkien hallinta sähkön reaaliaikaisella hinnoittelulle oli onnistunut kokeilu. Siinä kuluttaja pystyi päättämään laittaako pesukoneen päälle silloin kun sähkö on kallista vai silloin kun se on halpaa, ja näin kulutuspiikit tasaantuivat huimasti.

Sähkön tarpeen kasvu riippuu paljolti politiikasta. Ruotsissa ja Suomessa oli hyvin samanlainen energiankulutuksen kasvukäyrä, kunnes 1987 Ruotsin energiankulutuksen voimakas kasvu taitettiin poliittis-taloudellisella ohjauksella, ja vuodesta 2001 se on laskenut.

Sähköautoille riittää energiaa

Sähkäautojen ennustetaan lisäävän sähkönkulutusta merkityksettömän vähän, (mm. siksi, että osa latauksesta tapahtuu yöaikaan) Esim. Fortum on
esittänyt sähköautoja kulutushuippuja tasaavana mahdollisuutena, tapana varastoida energiaa, joilloin vaikkapa miljoonan auton akusto voisi sovittaessa myös luovuttaa sähköä.

Tulevaisuuden energiapaletti

Ydinvoimaa markkinoidaan siirtymäkauden energiamuotona. Muissa länsimaissa pääosa uudesta kapasiteetista on uusiutuvia, kun Suomi investoi yhä ”siirtymäkauteen”.

Turve on hiiltä pahempi kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Energiapaletin tulee olla monipuolinen, ja sen hinnoittelun tulee kannustaa taloudellisesti ja
ekologisesti kestävään toimintaan.

Ennen ydinvoima lisälupia Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan Suomen sähkön kulutus nousisi vuoteen 2020 mennessä 91 terawattituntiin. Jos
oletetaan metsäteollisuuden rakennemuutoksen muuttuvan ripeäksi tuotannon kasvuksi – mikä on epätodennäköistä –  voisi Suomen sähkön tarve olla noin 96,5 TWh. Tästä nykyinen ja rakenteilla oleva kotimainen tuotantokapasiteetti riittää kattamaan noin 91 TWh, joten ero tuotannon ja
kulutuksen välillä olisi 5,5 TWh.

Vastaavasti huipputehon tarpeen arvioidaan nousevan vuoteen 2020 mennessä noin 16 000 megawattiin. Ennakoitu sähköntuotantokapasiteetti yltää tuolloin 13 700–13 900 megawattiin, joten vajetta jäisi 2 100–2 300 megawattia. Vihreät esittivät mallin, jossa energiantarve katetaan helposti ilman
lisäydinvoimaa:

1) tehostamalla energiankäyttöä, mikä vähentää sähkön ja siten
tuotantokapasiteetin tarvetta (5 TWh ja 1 100 MW huipputehoa)

2) lisäämällä sähkön kysyntäjoustoa, mikä leikkaa kulutushuippuja ja
vähentää huipputehon tarvetta (700 MW)

3) lisäämällä uusiutuvaa energiaa, mikä kattaa jäljelle jäävän kotimaisen
sähköntarpeen (4,5 TWh ja 300 MW huipputehoa). Energiankäyttöä tehostetaan
toteuttamalla energiatehokkuustoimikunnan esitykset, korvaamalla
sähkölämmitystä ja tehostamalla sähkön käyttöä palveluissa ja
kotitalouksissa. Kysyntäjoustoa vauhditetaan edistämällä sähkön
markkinahintaan perustuvaa hinnoittelua.

Uusiutuvaa energiaa lisätään kiihdyttämällä tuulivoiman rakentamistahtia ja metsähakkeen hyödyntämistä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Tuulivoimaa on meillä yli kohta vain kymmenesosa siitä mitä sitä on Ruotsissa.

Näillä toimilla saadaan sähkön tarvetta leikattua yhteensä noin 5 TWh eli yli yhden Loviisan ydinreaktorin vuotuisen tuotannon verran. Huipputehon
tarve vähenee yhteensä noin 1 800 MW, mikä on enemmän kuin rakenteilla olevan viidennen ydinreaktorin teho. Sähkön tuotanto uusiutuvilla lisääntyy
noin 4,5 TWh.

Tarkemmat päätökset 2030-luvun tuotantoratkaisuista ehditään tehdä tulevilla hallituskausilla. Tällä turvataan Suomen sähköntarve ilman lisäydinvoimaa.
Lisäsatsaukset energiatehokkuuteen ja tuuli- ja metsäenergiaan aiheuttaisivat jonkin verran kustannuksia, mutta sähkön kulutuksen väheneminen toisaalta leikkaisi energialaskuja. Viherviennin ja -työpaikkojen kasvu riittäisi kompensoimaan lisäkustannukset.

Uusia työpaikkoja tulevaisuuden energialla

Viennin kannalta Suomen mahdollisuus on tulevaisuuden ympäristöteknologioissa, ei ydinsähkön viennissä. Kansainvälisen HSBC pankin
mukaan ilmastoteknologian myynti vuonna 2009 kasvoi maailmassa 75 prosenttia. Globaalien markkinoiden kasvu on valtava, samoin
vientimahdollisuudet. U.S.A:n presidentti Obama sanoi: ”The nation that leads the world in creating new sources of clean energy will be the nation
that leads the 21st century global economy.” Vienti edellyttää pääsääntöisesti toimivia kotimarkkinoita. Panostamalla cleantech-toimialan
tutkimukseen ja kehitystoimintaan voitaisiin saada 30 000 uutta pysyvää työpaikkaa.

Uusien teknologioiden vienti riippuu myös ydinvoimaratkaisusta. Voimakas, useamman ydinvoimalayksikön lisäkapasiteetin rakentaminen vähentää panostusta uusiutuvaan energiateknologiaan.

Ruotsissa sähkönkulutus ei kasva

Ruotsi taittoi jo vuonna 1987 sähkönkulutuksen jyrkän nousun, eikä Ruotsintalous siitä kärsinyt – päinvastoin. Talouskasvu ja sähkönkulutus
eivät ole tulevaisuudessa sidoksissa toisiinsa. Ydinvoimaratkaisua tulisi tarkastella nimenomaan siinä tulevaisuuden liiketoimintaympäristössä, jossa
työpaikkojen lisäys ja suomalaisen työn ja teknologian vientimahdollisuutemme ovat.

Tukeeko ydinvoimaratkaisu aidosti suomalaista yritystoimintaa ja työllisyyttä, vai saisimmeko parempaa kilpailuetua uusista maailman nopeimmin kasvavista toimialoista: ilmastoteknologiasta, energiatehokkuuden lisäämisestä ja uusiutuvista energiamuodoista?

Tie kulkee kohti hiilipihiä yhteiskuntaa, jossa energiaa ei tuhlata.

Sirpa Siru Kauppinen
Ympäristötekniikan M.Sc.
Kuvassa puhun ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa eduskuntatalon
portailla heti sen jälkeen kun eduskunta oli ydinvoimaluvista äänestänyt.
Vaikka tunnelma oli apea, kehoitin ihmisiä antamaan asiallista
asiakaspalautetta yrityksille, jotka ovat hakemassa ydinvoimalupaa. Vielä
voidaan vaikuttaa.

Mainokset

Uppvaknande i Lovisa

Posted in Uncategorized on huhtikuu 3, 2011 by ydinv

Ni minns Tage Danielssons träffsäkra satir om Harrisburg och sannolikheterna? Exakt lika har det låtit de senaste dagarna, framför allt då ansvariga på våra kärnkraftverk har kommenterat de dramatiska bilderna från Fukushima: ”vi vet egentligen ännu inte vad som hänt, och får invänta närmare analyser”. Om det nu alls har hänt, skulle Danielsson tillägga, för vi kan ju inte vara riktigt säkra.

Miljontals tittare världen runt kan emellertid med till visshet gränsande sannolikhet se att det faktiskt händer, hela tiden, och blir allt värre. Reaktionerna har inte låtit vänta på sig. Tyskarna, alltid känsliga när det gäller kärnkraft, svarade omedelbart med att igen omvärdera sin nyligen omvärderade policy, och stänger temporärt alla kärnkraftverk byggda före 1980.

Och vad gör vi? Alla våra nuvarande reaktorer är ålderstigna (Lovisa 1 och 2 från 1977 resp. 1980, Olkiluoto 1 och 2 från 1979 resp. 1982). Jo, vi intalar oss att dylikt inte kan hända här, vår berggrund är stabil och säkerhetssystemen mångdubbla jämfört med Fukushima. Efter Tjernobyl kunde man dessutom skylla på sovjetiskt slarv, och på att reaktorerna var av annan typ. Men det går inte nu; reaktortypen är densamma och japanerna knappast slarviga.

Alltfler drar därför öronen åt sig, också hos oss. Såväl myndigheter och politiker som vanliga medborgare. Så långt som i Tyskland vågar man knappast gå, men Fortums möjligheter att få ett nytt tillstånd inskrivet i regeringsprogrammet minskar nog i takt med larmrapporterna från Japan.

Som väntat reagerar man långsammast där oron rimligtvis borde vara starkast, dvs. våra egna kärnkraftsorter. I Lovisa har den allmänt etablerade sanningen länge varit att staden dör utan kärnkraft, och att en ny reaktor därför oundgängligen måste ersätta de nuvarande, vars driftstillstånd går ut 2027 och 2030. Den som ifrågasatt det har betraktats som en landsförrädare. Nu börjar man långsamt medge det man alltid vetat, men effektivt förträngt: staden kan faktiskt dö – med kärnkraft.

Opinionssvängningen är tydligt förnimbar, också på lokalplanet. Man kan ju inte frånse Fukushima. En indikator på det är att kritikerna omedelbart kommit på fötter, bokstavligen. En första ljusdemonstration ordnades senaste söndag på Lovisa torg, och nu förbereds en större folkrörelse under devisen Lovisa 2030. Det årtal som för många är ett skräckens år, ifall det inte blir en ny reaktor. För andra ett hoppets år, eftersom man då äntligen kan skaka av sig ett långt och destruktivt beroende.

Få har nämligen vågat säga det högt, än mindre kräva det: en liten kommun som Lovisa (också efter kommunfusionen) mår bättre av att inte ha en sådan obehaglig gökunge i boet. De senaste åren har visat att hela nejden har allt att vinna på att utveckla sina övriga ben. Inflyttningen ökar sakta men säkert, tack vare stadens optimala läge och idylliska miljö. Tillväxten utan kärnkraft är visserligen långsammare, men den är garanterat mera hållbar.

Thomas Rosenberg